Mais les résultats doivent être attendus longtemps et il n'y a généralement pas de temps azithromycine prix L'autre cas, c'est que l'achat d'un ou d'un autre antibiotique dans une pharmacie classique nécessite des dépenses matérielles considérables et pas toutes les personnes ne peuvent acheter des produits pharmaceutiques aussi coûteux.

Microsoft word - arthur_arkadius_kylander_-_amerikansuomalainen_kupletisti.doc

Juha Niemelä
Arthur Arkadius Kylander –
Amerikansuomalainen kupletisti
Artikkeli amerikansuomalaisesta
lauluntekijästä Arthur Kylanderista
Siirtolaisuusinstituutti – Migrationsinstitutet
Turku – Åbo 2003
Arthur Arkadius Kylander – Amerikansuomalainen kupletisti
Amerikansuomalainen lauluntekijä Arthur Arkadius Kylander syntyi Liedossa vuonna 1892 ja kuoli Kaliforniassa vuonna 1968. Kylander työskenteli metsätyömiehenä ja kir-vesmiehenä Mainessa, New Yorkissa, Pennsylvaniassa, Ohiossa ja Minnesotassa. Pula- vuosina hän toimi vaimonsa Julian kanssa Hollywoodissa hovimestari-kokki -parivaljakkona. Myöhemmin päätyivät puunkasvattajiksi lähelle Placervillea Kaliforni- aan. Aktiivisinta lauluntekoaikaa olivat 1920- ja 1930-luvut, jolloin he myös kiertelivät laajalti esiintymässä amerikansuomalaisten parissa. Vaimo Julia osallistui lauluntekoon ja esityksiin sovittajana, pianistina ja hanurinsoittajana. Arthur Kylander (1892-1968). Kuva 1920-luvun lopulta, jolloin Kylander kierteli amerikan- suomalaisten asuinpaikkoja. Kylanderien iltamaohjelma oli Brooklynin Sandalpho-haalilla 21.05.1927 seuraava: En minä herroille laulele Neekerimalla Afrikassa Paitaressu Vihtori Muistojen valssi Ylioppilas Suomesta Kalle Kustaa Gustafson Abraham Jacobitsh -- väliaika 10 min. -- Suojeluskuntalainen Talon tyttö vanhasta maasta Lumber Jäkki Lopuksi yleiset tanssit, soittaa Lauri Herranen Ohjelmaan sisältyi aina tanssit, ja kun pariskunnalla tuolloin ei ollut vielä kokemusta tanssisoitosta, he käyttivät apunaan tunnettuja hanuristeja. Vuoden 1928 syksystä ke-vääseen 1929 oli kiertueen kolmantena jäsenenä entinen viipurilainen, Connecticutiin asettunut kanafarmari Jack Häkkilä. Hänen avullaan illoista saatiin loppuun saakka täy-sipainoisia. Raivaajassa todettiin Ohion Clevelandista: "Humoristilaulaja Kylander antoi esitystilaisuuden täällä Raittiushaalilla t.k. 24 p. Yleisöä tilaisuudessa oli istuimet täynnä. Laulajan esittämä ohjelma oli hänen itsensä tekemää ja voimme pitää sen kokolailla sisältörikkaana ja oli se yleisöön menevää". Saman valtion alueella Warrenista on toinen kirjoitus: "Arthur Kylanderin Laulu- ja humori-ilta lauantaina maalisku. 23 p:nä onnistui hyvin. Yleisöä oli kertynyt omasta ja naapurikaupungista kohtalaisen suuri joukko ja näytti, että yleisö oli ohjelmaan sekä esiintyjiin tyytyväisiä". Arthur Kylanderin laulut olivat vahvasti IWW:n (tuplajuulaisten) eli Industrial Workers of the World henkeen tehtyjä. Tämän työväenliikkeen suunnan kannattajat kirjoittivat ahkerasti tuttuihin sävelmiin tehtyjä huumorilauluja ja julkaisivat laulukirjoja. Kylander katseli maailmaa suomalaisen siirtolaisen, metsätyöläisen ja kulkurin silmin. Sanallisen säilänsä Kylander iski moniin asioihin. Tuloksena syntyi muun muassa "Siir- tolaisen ensi vastuksia", joka kuvaa nasevasti sopeutumista oppimisen kautta: Taakse jäi jo Suomenniemi häipyi taivaankannen taa muiden lailla johti tieni tänne lännen kultalaan. Vieras kieli kuin se kaikui sitä kuuntelemaan jäin, ensi sanat mieleen painui joita muistelin mä näin: No sir no sir no sir no-o-o sir no sir no sir no Rautatielle kuin mä kuulin että miestä tarvitaan työhön pääsin sekä luulin: työssä myöskin olla saan. Huudettiinpa mulle siellä: horiop ja muutakin mä kuin en ymmärtänyt vielä siksipä vain vastasin: No sir no sir no sir no-o-o sir no sir no sir no Kerran taas kuin määrää vailla Missourissa astelin rakastuin mä aika lailla nuoreen neitoon tietenkin. Vannoin hälle: rakkahani sua yksin lemmin vain, pyysin: tullos omakseni mutta vastauksen sain: No sir no sir no sir no-o-o sir no sir no sir no Lentoansa aika lentää sitä ei voi vastustaa mutta myöskin aina sentään aika jotain opettaa. Ymmärrän jo mainiosti sanotaan jos: teik joor taim, vaan horiop ken huudon nosti siihen yhä tuumin vain: No sir no sir no sir no-o-o sir no sir no sir no Miten tärkeää onkaan tietää oikea-aikainen kyllä tai ei. Oiva osoitus siitä mitä suomalai- sen siirtolaisen sopeutumisesta voi seurata on kupletti "Ja ny mnä reissa vanha maaha": Mnä ole tääll’ Ameriikas elely ja ollu Mut ny mnä ole semmose päätöksse tullu, Ett minu tarvita vanhas maas Ja sentähre mnäki reissa taas. Koko Suome maa minusta avu saa. Ku en mnä oll maurun täll’ noit suuri palkoi Ole vaa kautan kui pal se oll markoi Ja ain ku mnä valmiiks se räknäsi, Nii koht sitä kurssii taas entrattii. Ku litviikki se tull ol kaikki sekas mull. Ku ai sitä kurssii vaa entrattii. Ny mnä sit meinaa ett Turu puolt josta Taeran mnä ittellen talonki osta. Mä haera sit trenkei ja piikoi vaa Nii ite mun tarvit ei arpeettaa Siit näet mnä eten tääl ol seivan tuihan pääl, Ku ite mun tarvit ei arpeettaa. Sit pitäjä kirkkherral pirä mnä baali Ja herroi viel muitkii mnä sin sit haali. Mnä hypätä tanseis siäl pastorskaa. Mut pruustinnal praakka mnä enkelskaa Siäl on elämn siis Niiko vilju pliis Ku pruustinnal praakkaa mnä enkelskaa. Ja kylmar se muu siäl ennenmuuta Valitseva varmaste eruskuntaa. Niiki se käyp viäl ai kes soo, Ku tämä poik ei ole mikkä ai tun noo Puri smartti kai Enks ole vai ? Enkä mnä ole mikkä ai tun noo. Ja niiki mnä luule et aikas ne ällä Ja präsitenti ehrokkaas minu siäl tällä No pärjää mnä siinäki jesseri. Ai kaaret veri kut memori. Tääl on järki pääs Ja se ei ole jääs Enkä mnä ole mikkä nosseri. Ja kylmar mnu täytyy jo lähtee juur sassi Konsuli virastot hakemaa passi. Mnä ole kaik asiat praakan jo kait So ai tel juu eweripari nau kuut pai Ai kaat hori tuu So ai vis seim tu juu änt ai tel eweripari nau pai pai. (Kylander Humor.lauluja I 13) Voisiko paremmin kuvata amerikkalaistuneen suomalaisen aikomuksia -- tuskinpa vain. Huomattavaa on myös, että Kylander Pekkarisen tavoin käyttää hyväkseen kotoisen murteen suomia mahdollisuuksia kupletissaan. Kylander ottaa kuitenkin varsin mielel- lään aiheekseen myös vanhan maan tapahtumat. "Suojelukuntalainen" satirisoi nimensä mukaisesti suojeluskuntalaista Alitalon Erkkiä, josta olisi voinut tulla Suomen Mussolii- ni, vaikka ei osu ampuessaan edes makasiinin seinään. Silti mies on sopivaa ainesta san- karipatsaaksi. Arthur Kylander sepitti myös kansalaissodan jälkimaininkeihin liittyvän laulun "Talon Tyttö Vanhasta Maasta", joka lyö satiirisen ja aatteellisen piikkinsä Suo- men yläluokan löyhään moraaliin ja yleiseen rikastumisen haaveeseen. Amerikansuomalaisiin liittyvistä asioista on tarkasteltu esimerkiksi karjalakuumetta. Kohteena ovat henkilöt, jotka lähtivät 1920- ja 1930-luvuilla rakentamaan Työläisten valtiota Neuvostoliittoa. Heille Kylander on omistanut laulun "Jäähyväislaulu Kuzbaseen Kauaksi tuonne Aasian puolle Taistelutovereitamme taas matkustaa. Tietoiset siitä ettei he niitä Valmista viljaa itselleen heti siell’ saa. Alkavi työ kirves se lyö Metsästä kuuluu ryske, Moukarit iskee alasinta. Kaivoksissa sulimoissa, Kilvalla käypi jyske Työntasavalta kohoaa. Työtekoa ja etsintää on kupletissa "Muistoja Alaskasta", jossa lähdetään kullanhuuh- donnasta ja päädytään kaivosmieheksi, sekä kupletissa "Ylioppilas Suomesta", jossa ar-vonsa tunteva mies on lopulta Amerikassa jätkien kanssa metsätöissä. Suurten Järvien alueilla oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa siirtolaisille tarjolla runsaasti metsätöitä. Kun metsät tältä alueelta alkoivat loppua, kukoisti metsäteollisuus vielä monien vuosien ajan Tyynen valtameren rannikon jättiläismetsissä ja aina nykyai-kaan asti Kanadan metsäseudulla. Maaseuduilta lähtenyt suomalainen siirtolainen oli yleensä perehtynyt tukinkaatoon, uittoon ja kuljetukseen, ja usein hän löysikin ensimmäisen työpaikan metsätyömailta. Olosuhteet joissa työtä jouduttiin tekemään olivat kuitenkin varsin toisenlaiset kuin Suomessa. "Rautatie kulkee metsään ja sitä mukaa sitä jatketaan kun keritään puut kaata-maan lähitienoilta. Saat hyvää kyytiä tyhjässä hirsivaunussa ja pian ollaan met-säkämpillä. Koko tukkihomma on toisenlaista kuin Suomessa. Punapuu kaade-taan ensin jätetään siihen siksi että auringonpaiste ehtii kuivaamaan havun. Sit-ten sytytetään puu palamaan tuli polttaa oksat ja muun töryn pois. Tämän pe-rästä tulevat kuorijat ja ne jotka sahaavat puut pölkyiksi. Sitten tulee miehet ko-neineen hevosineen ym. kulettamaan hirsiärautatien varrelle". (Järnefelt-Rauanheimo 1899a, 189-193.) "Kun metsätyöt alkoivat Pohjois-Minnesotassa ja Ylä-Michiganissa niihin tuli työmiehiä kaikilta suunnilta: Kanadan ranskalaisia Quebecistä, lentojätkiä Ete-lästä, saksalaisia, puolalaisia, norjalaisia ja suomalaisia. Suomalaiset olivat runkojoukkoa joka oli tottunut pitkiin työpäiviin ja upottavaan hankeen ja so-hoon. He opettivat muille kuinka puut kaadetaan nopeasti ja sahataan tukeiksi." (Sariola 1982, 63.) Suomalaisille metsänhakkuu oli usein väliaikaista työtä. Maat olivat märkiä ja ruoka huonoa Hines Campissa Wisconsinissa. Monet kojutalot muistuttivat harakanpesää. Puu- lattioita puuttui tomu verhosi kaikkea. Eräästäkin todettiin, että siihen kuului ainoastaan yksinkertainen ovi, yksi hyvin pieni ikkuna ja hyvin pieni aukko katossa ilmanvaihtoa varten. Iltasella metsätyöläiset peseytyivät, pesivät ja silittivät, paikkasivat ja parsivat, pelasivat, povasivat, lukivat aikakauslehtiä, keskustelivat ja joskus väittelivät suuriääni- sesti majapaikoissa, jotka olivat täynnä tupakansavua, hienhajua, sairaan yskintää ja li-kaa. (Kolehmainen 1985, 43-44.) "Kaikki miehet ovat tukkiyhtiön ruuassa ja asuvat varta vasten tehyissä helposti kokoonpannuissa lautahökkeleissä eli kämpeissä. Surkeaa siivottomuutta on näissä asunnoissa, joissa satakin työmiestä asuu yhdessä eikä ole naisen kättä siistiä tekemässä. Seinämillä on vuoteita kahdessa kerroksessa. Makuuvaattei-den varustaminen on kunkin työmiehen omassa hallussa. Tulen paikka on kes-kellä lattiaa. Nuotio siinä palaa ja katossa on aukko savun päästämiseksi mutta se täyttää vain puoleksi tehtävänsä. Kämppä on savua täynnä eikä suinkaan hengitys ole hauskaa. Tarkemman huolen yhtiö pitää siitä, että kiinalainen kokki ei myöhästyisi torvea toitottaessaan vähän yli kello viiden aamulla. Aamiaisen syötyään menevät he työhönsä kello 6 aikaan. Päivällinen syödään kello 12. Puolessa tunnissa on syötävä ja kulettava matka edestakaisin työpaikalta. Kello puoli yhdestä puoli seitsemään illalla tehdään sitten työtä. Illallisen jälkeen rientää kukin kämppäänsä ja juttelee nuotion ääressä toverinsa kanssa." (Järne-felt-Rauanheimo 1899b, 189-193.) Keväällä metsätyöläinen palasi niihin tukkikaupunkeihin, joita oli syntynyt työmaiden lähettyville. Kaupungeissa odotettiin työmiehiä a valmistauduttiin ryntäykseen. Kapa- koitsijoilla oli käteistä rahaa ja miesten tarvitsi vain luovuttaa heille ansionsa osoittavat paperilaput (time slips), niin kapakoitsijan kirjuri merkitsi ylös miehelle kuuluvan luo- ton vähentäin siitä10 prosenttia omina kuluinaan. Vanhemmat ja varovaisemmat miehet menivät ensin kauppiaan luo, missä he muuttivat käteiseksi vain muutaman dollarin verran ja jättivät lopun luotoksi tarpeen varalle. Jotkut menivät postitoimistoon lähet-tämään perheilleen rahaa. Metsätöihin kyllästyttyään jotkut ryhtyivät kaivostyömiehik- si. Jotkut palasivat Suomeen. Osalle metsätyöstä tuli silti elinikäinen ammatti. (Kero 1976, 88-89.) Eräs varsinainen huumorin kukka Kylanderin lauluista onkin juuri Amerikan metsätyö-läisistä kertova "Lumber-Jäkki", jossa aatteellinen aines on sulassa sovussa muun kans- sa. Laulun antama metsätyöläisen minän roolikuva lennokas ja sanallisesti hersyvä. Ei ollut ihme että laulu säilytti paikkansa myös seuraavienkin amerikansuomalaisten su- Terveisiä korvesta, sydän maalta salolta, villin luonnon laitumilta metsän povesta. Missä riemut kaupungin poissa on ja muutenkin pojat siellä elää saa kuin munkit luostarin. Niinpä kärsivällisyys se ylös kuohahti. Lumber-Jäkki kämpän jätti sekä päätteli: Yksi elo elettävä meillä ompi vaan siis nyt pojat kaupungissa hiukan juhlitaan. Tunnelmasta korpien, Herrat laulaa ihaillen, Kuinka kaikk’ on runollista alla honkien "Lumber-Jäkki" eikös vaan, Onnen poika tosiaan, Kuin saa siellä honkain alla elää eloaan. Ruokana, - no tietysti, on tuore liha ain’, säilytetty Chigago’ssa vuosikymmen vain. Siellä marjat makiat on eessä mansikat; "Binssiksi" tok’ kaupungissa niitä haukkuvat. Siellä ilta myöhällä, Pojat kuin on petillä, Silloin tällöin kajahtaapi kumma sävelmä. Äänen sen jos kuulisi Herrat, varmaan luulisi, Että pojill’ kämpässä on iltakonsertti Mutta unen helmoissa jo pojat uinahtaa Ja iltaseksi syödyt "binssit" ne ne soinahtaa. Hongat säestää huminallaan, paistaa täysi kuu. Runollista, tottamaar se onkin, eikös juu? Kyllä on siell’ korvessa Niin runollinen tunnelma Että kaupunkiinkin vielä sieltä tultua Silmissä on neitonen, Herranjee, niin suloinen! Olkoon ijältänsä vaikka kuudenkymmenen. Oikeimpa se mieli oisi suukko suikata. Halata ja kiikutella hiukan polvella. Kuin on täynnä runollista korven tunnelmaa, Voihan siinä muutenkin viel’ hiukan hairahtaa. Meillä metsän pojilla Ei oo toki hienoja Vaatteita ja muitakaan ei herras tapoja. Myös ei sanahelinää Käytä metsän pojat nää, "No perkele" on tervehdys kuin tuttu yllättää. Kumarrukset, hienot vaatteet, helske sanojen, Peittona vain voipi olla häijyn sydämmen. Ne ne sopii ruhtinaalle, diplomaatille. Vaan ei meille, lokareille, korven pojille. Samoin kupletissa "Hoobo" todetaan muun muassa seuraavasti menneestä tai nykyises- Me rautatiet laitamme ympäri maan Itse varkain vaan niillä ajetaan Ja vaikkapa präärillä kylvän ja puin Olla saanut olen tyhjin suin. Alaskan, Monttanan Kaivoksissa myöskin väliin aherran Utahin, Texasin Metsissäkin heilunut on kirveeni. Mutta jotakin hyvääkin voi olla olemassa: Taas kohta kun tullut on talvinen sää Kohti etelää menee poika tää Ne etelän neidotkin oottavat siell’ Jos he viime reisun muistaa viel’ ääni soi: come on boy Enpä toki kutsuansa kieltää voi. Musta suu, I love you Siimeksensä suopi meille palmupuu. Työttömyys, tuo huonojen aikojen vitsaus, oli myös seikka, johon Kylander tarttui Hiski Salomaan tavoin, mutta mennen yksityisen ihmisen tasolle, kuten seuraavassa "Työttö- Kun kuljin ma kulkurin lailla, Oli mullekin käynyt niin, Ett’ työtä olin myös vailla, Menin tehtaisiin ja kaivoksiin. Vaan kaikkiall’ silloin sain kuulla vain sen Come around again yes come around again, Me ehkä jos joskus viell’ tarvitaan, Ei tiedä vaan come around again. Kun nälkääkin aloin jo tuntemaan, Leipälainista lohtua hain Vaan kaikk’ oli ehditty jakamaan. Minä tyhjänä palata sain. Ja jakaja mulle vain taas sanoi sen Come around again yes come around again, Taas huomenna jos sulla nälkä on, Niin sitte sa come around again. Ma huonetta etsin nyt itsellen, Miss’ yöt edes nukkua vois, Vaan pettyivät siinäkin toivehen, Sillä kaikk’ oli vuokrattu pois Sillä jokainen heistä taas mull’ sanoi sen Come around again yes come around again, Jos sattuisi joku pois muuttamaan, Ei tiedä vaan come around again. Myös entisen lemmityn tapasin Ma kerran näin matkallani. Jo naimisiss’ oli siks’ arvelin: Hän kotiinsa mun kutsuvi. Taas erehdyin sillä sain kuulla taas sen, Come around again yes come around again, Taas joskus kun ukkokin työssä on, Niin sitte sä come around again. Mä mietin jo taivaaseen matkustaa, Ja jättää tään matoisen maan, Vaan pikkaisen vielä se peloittaa Ett’ sielläkin vartoa saan. Jos Pietari portilla sanookin näin: Come around again yes come around again, Apramin helma on täysi nyt, Vaan keväällä come around again. Vaikk’ nälissäin kuljen niin kuitenkin Siit lohtua rintani saa, Kun tiedän ett’ vuorostaan herratkin Leipälainissa viell’ jonottaa, Ja silloin saan sanoa minäkin näin: Come around again yes come around again, Hyödyllist’ työtä kuin ensin teet, Niin sitte sä come around again. (Kylander Humor. lauluja I 8) Tässä työttömän valssissa oli välähdys toiveikkuutta kaiken harmauden keskellä; tulisi aika herrojenkin olla soppajonossa. Aina 1800-luvun loppupuolelle asti Yhdysvalloissa oli tarjolla maanviljelyyn sopivaa rai-vaamatonta maata. Kun siirtolaisuus Suomesta 1860- ja 1870-luvuilla alkoi, oli Min- nesotassa ja sen länsipuolella vielä uudisviljelijälle tarjolla maata. Pohjois-Minnesotassa Ylä-Michiganissa ja muualla keskivaltioiden yläosissa syntyi vuosisadan vaihteessa suomalaisten perustamia uudiskyliä, joille he antoivat nimeksi Kalevala, Lonnrot ja Salo (Minnesota); Kaleva Nisula Toivola ja Tapiola (Michigan); Oulu ja Wainio (Wisconsin); Pelto ja Savo (Dakota). Suomalaisten saamat maat olivat yleensä metsäpalojen jäljiltä kuivia kuloalueita, laihoja ja usein syrjäseuduilla. Hallitus myi maata halvalla tai antoi si-tä ilmaiseksikin. (Sariola 1982, 25.) Usea farmin hankkinut suomalainen otti maata kar- tan päältä. Maa osoittautui kelvolliseksikin ja ajan mittaan liikenneyhteydet kohentuivat, mikä nosti farmin arvoa. Vuosisadan vaihteen jälkeen farmarin ammattia havitelleet hankkivat maansa Minneso-tan ja Michiganin kaivoskaupunkien läheisyydestä, jolloin maatalous oli aluksi vain si- vuelinkeino. Esimerkiksi mainikaupungin farmareista sopii Parkanosta vuonna1913 siirtolaiseksi lähtenyt Anselm Hietanen. Hän oli aluksi erilaissa töissä useilla paikkakun- nilla. Vuonna 1918 hän hankki Hibbingin läheltämaata, josta hän raivasi 45 eekkeriä pel- loksi. Yli 20 vuoden ajan Hietanen kävi kuitenkin työssä myös kaivoksessa ja ryhtyi vas-ta vuonna 1942 työskentelemään pelkästään farmillaan. Vain muutamilla paikkakunnilla, kuten New York Millsissä ja Cokatossa, suomalaisten raivaamat farmit ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Yleensä ne ovat autioituneet, kun Suomesta tulleiden uudisraivaajien käsi on väsynyt. Uusi sukupolvi on laskenut saavan-sa toimeentulonsa helpommin asutuskeskuksista kuin Pohjois-Amerikan oloissa huo- Ajan tapahtumien lisäksi Arthur Kylander muisti farmareita, varsinkin kanafarmareita, kuten laulussa "Kuinka Heikki munitti kanojansa": Riskinsä kullakin on maailmassa niin oli myöskin Heikillä, ei sitä hänkään tätä elämäänsä ain ole tehnyt leikillä Heikillänäät oli kanatarha ja siitä sai olla huolisssaan kun kanat söivät orrella istui, eivätkä menneet munimaan. Vaan Heikki hän myös oli pelimanni viuluansa hän rakasti, sille hän huolet vaivansa kertoi, ja viulu se häntä lohdutti. Kerranpa aamulla päivä jo paistoi vaan kanat istuivat orrella, pälkähti keino Heikillä mieleen ja sitähän päätti koetella. Seinältähän viulun otti Tarkoin kielet viritti housujansa ylös nosti ja kanatarhaan käveli. Siellä kun Heikki viulunsa laski, laski sen polkan tulisen, aivanpa silmät tuumia kaksi suureni päässä kanojen. Juukelis sentään kun tuli hetki, soitto se alkoi vaikuttaa kukko jo kiekas kiekas ja iski niskasta kiinni kanojaan. Kanat kaikki kuoputteli rivakan polkan tahdissa, pöly se maasta kohoeli niinkuin tanssisalissa. Ja nurkassa kuin yhä viulu se lauloi, oikeinpa kukkokin toisinaan orrelle nousi ja kaulaansa nosti ja hihkaisi joukkoon innoissaan. Ihmeitä Heikin soitto sai aikaan kun kanat alkoivat munimaaan Toisinaan myös meni niin päätti Heikki, kukkokin aivan seisaallaan. Naapuritkin ihmeissänsä uteli ja kyseli; että millä kumman lailla Heikki kanat munitti. Heikki vaan päästeli soitolla viulun siinä se taikavoima on. Ja onko se ihme soitolla ennen kaatuivat muurit Jerikon. Soita nyt Heikki se polkka myös mulle, muijakin illalla pyyteli. Varjele taivas et toki sulle, esteli Heikki ja selitti. Aatteles jos kanain lailla soitto alkais vaikuttaa, pikkusuita ruokaa vailla kohta ois’ monta tusinaa. Mutta Heikki vaan soittelee kanoillensa, soittelee varhain aamulla ja milloin vain nousee munain hinta, myöskin hän soittaa illalla. (Kylander 1929 V-4058-A). On tielle toki tullut muutakin ihmeteltävää. Kupletti "Selkäranka Tohtori" koskettelee ki-ropraktikkoa, joka on tuntunut olevan kuin toisesta maailmasta. Kylander toteaa laulun Minä olin tässä maassa alkujaan vaan niinkuin muutkin iikat vanhan maan Että harteitani painoi raskas työ ja kireällä piti pitää suolivyö Mutta sitten kuin hiukan jänkistyin niin muutenkin ma silloin edistyin sekä luotani heitin poies shovelin ja uuden uran itselleni valitsin Nyt ma olen arvoltani herra tohtori yes sir D.C. Kairo präktori. Kohentelen nyt vain selkärankoja. Parantelen sokeita ja rampoja. Sairautta jos siis joku tuntevi tulkaa tulkaa silloin minun luokseni kyllä varmaan saatte avun selkärangasta kun minä vähän nikamia aukaisen. Säkeistöt kiteyttävät humoristisella sävyllä Kylanderin ajatuksen, että suomalainen tulee toimeen ja menestyy, kunhan hän on sopivasti amerikansuomalainen. Minä muodossa oleva viesti on tarkoitettu kaikille kanssaeläjille. Laulussa toistuu tunnettu ajatus, että jokainen on oman onnensa seppä. Kylander viittaa kyllä suomalaisuuteenkin, mutta vain minän henkilökohtaisena, nyt jo taakse jätettyyn elämään kuuluvana asiana. Hän kuvaa samalla toki myös työläistä, mutta ei tuo mukaan aatteellisia roolimalleja, koska niille ei Monet amerikansuomalaiset laulut kertovat siirtolaisten saapumisesta uuteen maahan. Sävyltään ne ovat realistisia. Kuvattavat henkilöhahmot pohjautuvat usein todellisiin henkilöihin. Kyseessä voi olla laulaja itse, joka kertoo värikkäästi ja joskus ehkä liioitel- lenkin siitä, mitä on kokenut tai nähnyt. Sopeutuminen sekä yksilönä että ryhmänä hei-jastuu lauluissa. Kitkatonta ei ole ollut sulautua vähitellenkään ympäröivän yhteiskun- nan amerikkalaiseen muottiin. Jotain omaa suomalaista on pakostakin jäänyt jäljelle. Arthur Kylanderille Suomi on maa, johon hänen luomansa minä voi palata ja saavuttaa taloudellista ja poliittista menestystä, toteuttamalla niitä oppeja joita hän on Amerikasta omaksunut. Ympäröivän yhteiskunnan ja muutoksen paine näkyvät myös kuplettien kielessä. Arki-päivän käytössä olleet jokapäiväiset sanonnat ja asiat ovat siirtyneet säkeisiin. Samoin perinteeseen muokkautuneet uudet tavat ovat asteittain työntäneet vanhat tavat unoh-duksiin. Kupleteissa juuri tapakulttuurin muutokset ovat saaneet osakseen kovimman Amerikansuomalaisten kuplettien sävy puhuttaessa vanhasta maasta on ollut usein kah- tiajakoinen. Suomea on muisteltu joko nostalgisesti tai sitten sitä kohtaan on vyörytetty melkoinen annos katkeraa lientä. Syynä on ilmeisesti ollut kulloinkin yksittäisen kuple-tin sepittäjän vanhan maan lähtötilanne. Yhdelle se on ollut sinänsä tavallinen siirtolais- taival, toiselle ehkä poliittisen tilanteen muutoksen aiheuttama väistämätön seuraus. Kyse voi olla myös tietoisesta asennoitumisesta. On muistettava, että suomalaiset USA:ssa olivat erittäin innokkaita poliittisesti, jolloin eri ryhmien edut ja erot näkyvät lauluissa. Oman osa kulttuurinsa muodostavat kupletit, joissa sisältö on työväen aatteen Voidaan sanoa, että kupletit oli tarkoitettu kaikille kuulijoille, jotka olivat valmiit vas- taanottamaan sen sisältämän huumorin. Kupletit olivat varmasti eräässä mielessä tar-koitettu keventämään jokaisen ihmisen taakkaa, antamaan arkisen työntäyteisen päivän tilalle jotakin muuta, jolle saattoi nauraa ja joka näin hetkeksi karkotti huolet ja murheet.

Source: http://www.migrationinstitute.fi/articles/058_Niemela.pdf

Agenda

28 de septiembre de 2011 COMUNIDAD UNIVERSITARIA CARIBBEAN UNIVERSITY BAYAMÓN, CAROLINA, PONCE Y VEGA BAJA ESTADISTICAS CRIMINALES 2010 La Ley 101-542 conocida en inglés como Student Right to Know and Campus Security Act o Jeanne Clery Act, requiere que se recopilen y divulguen las estadísticas criminales y además, se mantenga informada a la Comunidad Universitaria sobre los

Copyright © 2010-2014 Medical Science