Summary of product characteristics

VALMISTEYHTEENVETO
1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI
2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT
Yksi suussa hajoava tabletti sisältää 2 mg loperamidihydrokloridia. Apuaine: aspartaami (E951). Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta 6.1. 3. LÄÄKEMUOTO
Tabletti, suussa hajoava. Valkoinen tai melkein valkoinen, pyöreä kylmäkuivattu tabletti. 4. KLIINISET TIEDOT
4.1 Käyttöaiheet
Akuutti epäspesifinen ja krooninen ripuli. Ileostomiapotilailla ulosteiden määrän vähentäminen. Ilman lääkärin määräystä äkillisen ripulin hoitoon. Annostus ja antotapa
Aikuiset ja yli 12-vuotiaat lapset Akuutti ripuli: Aloitusannos on 2 tablettia (4 mg), sen jälkeen 1 tabletti (2 mg) jokaisen ripuliulostuksen jälkeen, enintään 8 tablettia (16 mg) vuorokaudessa. Jos hoitovastetta akuutissa ripulissa ei saavuteta 48 tunnin kuluessa, valmisteen käyttö lopetetaan. Krooninen ripuli: Aloitusannos on 2 tablettia (4 mg) vuorokaudessa ja annos sovitetaan yksilöllisesti, kunnes hoitovaste on saavutettu. Hoitovaste saavutetaan yleensä ylläpitoannoksella 1-6 tablettia vuorokaudessa (2-12 mg). Vuorokausiannos voidaan antaa yhtenä tai useampana eränä. Kahdeksan tabletin (16 mg) enimmäisvuorokausiannosta ei pidä ylittää. Ellei tällä annoksella saavuteta hoitovastetta 10 vuorokaudessa, Imodium-hoito on syytä lopettaa. 6-12-vuotiaat (yli 20 kg) lapset Akuutin ripulin hoidossa aloitusannos on 1 tabletti (2 mg), jonka jälkeen 1 tabletti (2 mg) jokaisen ripuliulostuksen jälkeen. Jos hoitovastetta akuutissa ripulissa ei saavuteta 48 tunnin kuluessa, valmisteen käyttö lopetetaan. Kroonisen ripulin hoidossa aloitusannos on 1 tabletti (2 mg) vuorokaudessa ja annos sovitetaan yksilöllisesti kunnes hoitovaste on saavutettu. Hoitovaste saavutetaan yleensä ylläpitoannoksella 1–6 tablettia (2–12 mg) vuorokaudessa. Enimmäisannos lapsilla on 3 tablettia/20 kg/vrk, mutta annos ei saa ylittää 8 tablettia (16 mg) vuorokaudessa. Imodium 2 mg suussa hajoavat tabletit eivät sovellu alle 6-vuotiaiden lasten hoitoon. Alle 12-vuotiaille vain lääkärin määräyksestä. Lapsen paino kiloissa (kg) Iäkkäät potilaat Annostuksen sovittaminen ei ole tarpeen iäkkäitä potilaita hoidettaessa. Munuaisten vajaatoiminta Annostuksen sovittaminen ei ole tarpeen munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla. Maksan vajaatoiminta Vaikka farmakokineettisiä tietoja maksan vajaatoimintaa sairastavista potilaista ei ole saatavilla, on noudatettava varovaisuutta käytettäessä Imodium-valmistetta näiden potilaiden hoitoon, koska maksan ensikierron metabolia on tällöin heikentynyt (ks. kohta 4.4). Antotapa Imodium -suussa hajoava tabletti laitetaan kielen päälle, jossa se liukenee muutaman sekunnin kuluessa ja niellään syljen mukana. Vettä ei tarvita. 4.3 Vasta-aiheet
Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. Imodium 2 mg tabletit eivät sovellu alle 6-vuotiaiden (alle 20 kg) lasten hoitoon. Imodium-valmistetta saa käyttää alle 12-vuotiaiden lasten ripulin hoitoon ainoastaan lääkärin määräyksellä. Imodium-valmistetta ei tule käyttää ensisijaisena hoitona potilailla, joilla on o akuutti dysenteria, jonka oireita ovat veriset ulosteet tai korkea kuume o akuutti haavainen koliitti o invasiivisten bakteerien (kuten salmonella-, shigella- ja kampylobakteeri) aiheuttama o laajakirjoisten antibioottien käyttöön liittyvä pseudomembranoottinen koliitti. Imodium -valmistetta ei yleensä saa käyttää tilanteissa, joissa suolen peristaltiikan estoa on vältettävä mahdollisen vakavan jälkitaudin, kuten ileuksen, megakoolonin ja toksisen megakoolonin, riskin vuoksi. Imodium-hoito on lopetettava välittömästi, jos potilaalla ilmenee ummetusta, viitteitä ileuksen kehittymisestä ja/tai vatsan pingotusta. Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet
Ripulin hoito loperamidihydrokloridilla on pelkästään oireenmukaista. Aina kun ripulin taustalla oleva sairaus voidaan selvittää, potilaalle on annettava siihen soveltuvaa hoitoa. Ripulipotilailla, erityisesti lapsilla, saattaa ilmetä neste- ja elektrolyyttivajausta, jolloin oireenmukaiseen hoitoon on liitettävä riittävä rehydraatio- ja elektrolyyttihoito. Jos hoitovastetta akuutissa ripulissa ei saavuteta 48 tunnin kuluessa, valmisteen käyttö lopetetaan ja potilasta kehotetaan kääntymään lääkärin puoleen. AIDS-potilaan ripulin hoito loperamidihydrokloridivalmisteella on lopetettava heti, jos potilaalla ilmenee vatsan pingotuksen oireita. Virus- tai bakteeriperäistä koliittia sairastavilla ja loperamidihydrokloridia käyttävillä AIDS-potilailla on yksittäisinä tapauksina ilmoitettu toksista megakoolonia. Loperamidin farmakokinetiikasta ei ole tietoa maksan vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Valmisteen käytössä maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa on kuitenkin noudatettava varovaisuutta, koska maksan ensikierron metabolia on tällöin heikentynyt. Maksan vajaatoimintaa sairastavien potilaiden hoidossa lääkettä on käytettävä varoen, koska lääkkeen käyttö saattaa johtaa suhteelliseen yliannostukseen aiheuttaen keskushermostoperäisiä haittavaikutuksia. Imodium suussa hajoava tabletti sisältää aspartaamia, joka on fenyylialaniinin lähde. Se voi olla haitallista henkilöille, joilla on fenyyliketonuria. Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset
Ei-kliiniset tiedot ovat osoittaneet, että loperamidi on P-glykoproteiinin substraatti. Loperamidin 16 mg:n kerta-annos samanaikaisesti kinidiinin tai ritonaviirin (P-glykoproteiinin estäjiä) kanssa aiheutti plasman loperamidipitoisuuden kaksin- tai kolminkertaistumisen. Tämän P-glykoproteiinin estäjien ja suositelluilla annoksilla käytetyn loperamidin välillä havaitun farmakokineettisen yhteisvaikutuksen kliinistä merkitystä ei tiedetä. Loperamidin 4 mg:n kerta-annos samanaikaisesti itrakonatsolin (CYP3A4:n ja P-glykoproteiinin estäjä) kanssa aiheutti plasman loperamidipitoisuuden kolmin- tai nelinkertaistumisen. Samassa tutkimuksessa CYP2C8:n estäjä gemfibrotsiili suurensi loperamidin pitoisuuden noin kaksinkertaiseksi. Itrakonatsolin ja gemfibrotsiilin yhdistelmä nelinkertaisti loperamidin huippupitoisuuden plasmassa ja suurensi kokonaisaltistuksen plasmassa 13-kertaiseksi. Mitatut pitoisuuksien suurentumiset eivät liittyneet psykomotorisilla testeillä (subjektiivinen uneliaisuus ja Digit Symbol Substitution Test) mitattuihin keskushermostovaikutuksiin. Loperamidin (16 mg:n kerta-annos) samanaikainen anto ketokonatsolin (CYP3A4:n ja P-glykoproteiinin estäjä) kanssa aiheutti plasman loperamidipitoisuuden viisinkertaistumisen. Tähän pitoisuuden suurenemiseen ei pupillien koon perusteella liittynyt farmakodynaamisten vaikutusten voimistumista. Samanaikainen hoito suun kautta otettavalla desmopressiinilla aiheutti plasman desmopressiinipitoisuuden kolminkertaistumisen, mikä todennäköisesti johtui hidastuneista suolen liikkeistä. On odotettavissa, että lääkkeet, joiden farmakologiset ominaisuudet ovat samankaltaiset, saattavat vahvistaa loperamidin vaikutusta ja ruoansulatuskanavan läpikulkua nopeuttavat lääkkeet saattavat heikentää loperamidin vaikutusta. Raskaus ja imetys
Käyttö raskauden aikana: Vaikka loperamidihydrokloridilla ei ole havaittu olevan sikiötoksisia tai teratogeenisia ominaisuuksia, odotettu terapeuttinen hyöty ja lapselle koituvat mahdolliset haitat on arvioitava ennen kuin loperamidihydrokloridia käytetään raskauden aikana ja etenkin raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Käyttö imetyksen aikana: Pieniä määriä loperamidia voi erittyä rintamaitoon. Loperamidihydrokloridia ei suositella käytettäväksi imetyksen aikana. Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn
Ripulin johdosta voi esiintyä väsymystä, huimausta tai uneliaisuutta loperamidihydrokloridihoidon aikana. Siksi on noudatettava varovaisuutta autoa ajettaessa ja tarkkuutta vaativia koneita käytettäessä. 4.8 Haittavaikutukset
Aikuiset ja ≥ 12-vuotiaat lapset Loperamidihydrokloridin turvallisuutta arvioitiin 31 kontrolloiduissa ja ei-kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa, joihin osallistui 3 076 aikuista ja 12-vuotiasta ja sitä vanhempaa lasta ja joissa tutkittiin loperamidihydrokloridin käyttöä ripulin hoitoon. 26 tutkimuksessa tutkittavilla oli akuutti ripuli (n = 2 755) ja viidessä tutkimuksessa krooninen ripuli (n = 321). Loperamidihydrokloridin käyttöä akuutin ripulin hoitoon selvittäneissä kliinisissä tutkimuksissa yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia (esiintyvyys ≥ 1 %) olivat ummetus (2,7 %), ilmavaivat (1,7 %), päänsärky (1,2 %) ja pahoinvointi (1,1 %). Kroonisen ripulin hoitoa selvittäneissä kliinisissä tutkimuksissa yleisimmin ilmoitettuja haittavaikutuksia (esiintyvyys ≥ 1 %) olivat ilmavaivat (2,8 %), ummetus (2,2 %), pahoinvointi (1,2 %) ja heitehuimaus (1,2 %). Taulukossa 1 on esitetty loperamidihydrokloridin käytön yhteydessä kliinisissä tutkimuksissa havaitut haittavaikutukset (akuutin tai kroonisen ripulin tai molempien hoito) ja myyntiluvan saamisen jälkeisen käytön yhteydessä ilmoitetut haittavaikutukset. Haittavaikutukset on lueteltu esiintymistiheyden mukaan seuraavasti: hyvin yleinen (≥1/10), yleinen (≥1/100, <1/10), melko harvinainen (≥1/1 000, <1/100), harvinainen (≥1/10 000, <1/1 000), hyvin harvinainen (<1/10 000). Taulukko 1:
Haittavaikutukset
Käyttöaihe
Akuutti +
krooninen
ripuli ja
Elinjärjestelmä
Krooninen
myyntiluvan
saamisen
jälkeinen
käyttö
Immuunijärjestelmä
Yliherkkyysreaktioa, anafylaktinen reaktio Hermosto
Tajunnanmenetysa, stupor, alentunut tajunnantasoa, hypertoniaa, koordinaation Ruoansulatuselimistö
Suolentukkeumaa (mukaan lukien paralyyttinen suolentukkeuma), megakoolona (mukaan lukien toksinen megakoolonb), kielikipua,c vatsan pingottuminen Iho ja ihonalainen kudos
Iho ja ihonalainen kudos
Rakkulainen ihottumaa (mukaan lukien Stevens-Johnsonin oireyhtymä, toksinen epidermaalinen nekrolyysi ja erythema multiforme), angioedeemaa, nokkosihottumaa, kutinaa Munuaiset ja virtsatiet
Yleisoireet ja antopaikassa todettavat haitat
a: Tämän haitan lisääminen perustuu loperamidihydrokloridin myyntiluvan saamisen jälkeisen käytön yhteydessä tehtyihin ilmoituksiin. Koska myyntiluvan saamisen jälkeisen käytön yhteydessä todettujen haittavaikutusten määrittelyssä ei ollut eroja kroonisen ja akuutin käyttöaiheen tai aikuisten ja lasten välillä, esiintymistiheys on arvioitu kaikkien loperamidihydrokloridilla tehtyjen kliinisten tutkimusten yhdistetyistä tuloksista, mukaan lukien enintään 12-vuotiailla lapsilla tehdyt tutkimukset (n = 3 683). b: Ks. kohta 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet. c: Ilmoitettu vain suussa hajoavalla tabletilla. Sellaisten kliinisissä tutkimuksissa todettujen haittavaikutusten kohdalla, joiden esiintymistiheyttä ei ole ilmoitettu, haittaa ei todettu tai sitä ei pidetty kyseisen käyttöaiheen haittavaikutuksena. Pediatriset potilaat Loperamidihydrokloridin turvallisuutta arvioitiin 13 kontrolloituun ja ei-kontrolloituun kliiniseen tutkimukseen osallistuneella 607:llä 10 päivän – 13 vuoden ikäisellä potilaalla, joille loperamidihydrokloridia annettiin akuutin ripulin hoitoon. Tämän potilaspopulaation haittavaikutusprofiili oli yleisesti vastaava kuin loperamidihydrokloridilla tehdyissä kliinisissä tutkimuksissa aikuisilla ja vähintään 12-vuotiailla lapsilla. 4.9 Yliannostus
Oireet Yliannostustapauksissa (myös maksan vajaatoiminnasta johtuva suhteellinen yliannostus) saattaa esiintyä keskushermoston lamaantumista (stupor, koordinaatiohäiriöt, uneliaisuus, mioosi, lisääntynyt lihasjänteys, hengityslama), virtsaumpea ja suolen tukkeumaa. Lapset saattavat olla herkempiä lääkkeen keskushermostovaikutuksille. Hoito Yliannostuksen hoito on oireenmukaista ja supportiivista. Jos potilas ei ole oksentanut, mahahuuhtelu on tehtävä ennen lääkehiilen antamista. Lääkehiiliseos kolmen tunnin kuluessa Imodium-valmisteen oton jälkeen todennäköisesti vähentää aineen imeytymistä. Jos yliannostusoireita esiintyy, antidoottina voidaan antaa naloksonia. Koska Imodium-valmisteen vaikutusaika on pidempi kuin naloksonin (1–3 tuntia), naloksonia voi olla tarpeen antaa toistamiseen. Potilaan tilaa on seurattava tarkoin vähintään 48 tunnin ajan mahdollisen keskushermoston lamaantumisen havaitsemiseksi. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET
5.1 Farmakodynamiikka
Farmakoterapeuttinen ryhmä: Suolen liikkuvuutta estävät lääkeaineet, ATC-koodi: A07DA03 Loperamidi sitoutuu suolen opiaattireseptoreihin, jolloin se estää asetyylikoliinin ja prostaglandiinien vapautumista hidastaen peristaltiikkaa ja pidentäen ruokasulan läpikulkuaikaa suolistossa. Loperamidi lisää peräaukon sulkijalihaksen tonusta ja vähentää siten inkontinenssia ja ulostamispakkoa. 5.2 Farmakokinetiikka
Imeytyminen: Suurin osa suun kautta otetusta loperamidista imeytyy suolesta, mutta merkittävästä ensikierron metaboliasta johtuen systeeminen hyötyosuus on vain noin 0,3 %. Loperamidihydrokloridin eri lääkemuodot (kova ja pehmeä kapseli, päällystetty ja päällystämätön tabletti, purutabletti ja suussa hajoava tabletti, oraaliliuos) ovat bioekvivalentteja loperamidin imeytymisnopeuden ja -määrän suhteen. Jakautuminen: Rotilla tehdyt jakautumistutkimukset osoittavat, että loperamidilla on voimakas kiinnittymistaipumus suolen seinämään ja erityisesti pitkittäislihaskerroksen reseptoreihin. Loperamidi sitoutuu 95-prosenttisesti plasman proteiineihin, pääasiassa albumiiniin. Ei-kliiniset tiedot ovat osoittaneet, että loperamidi on P-glykoproteiinin substraatti. Metabolia: Loperamidi erittyy lähes kokonaan maksan kautta, jossa se metaboloituu, konjugoituu ja erittyy etupäässä sappeen. Loperamidi metaboloituu pääasiassa oksidatiivisen N-demetylaation kautta, ja välittäjänä toimivat pääasiassa CYP3A4 ja CYP2C8. Tämän erittäin tehokkaan alkureitin vaikutuksen ansiosta muuttumattoman lääkeaineen pitoisuus plasmassa jää hyvin pieneksi. Eliminaatio: Loperamidin puoliintumisaika ihmisellä on noin 11 tuntia (vaihteluväli 9–14 tuntia). Muuttumaton loperamidi ja sen metaboliitit erittyvät pääasiassa ulosteen mukana. Pediatriset potilaat: Farmakokineettisiä tutkimuksia ei ole tehty pediatrisilla potilailla. Loperamidin farmakokineettisen käyttäytymisen ja lääkeaineiden yhteisvaikutusten loperamidin kanssa oletetaan olevan vastaavanlaiset kuin aikuisilla. Prekliiniset tiedot turvallisuudesta
Koirilla ja rotilla tehdyissä 12 kuukauden ja 18 kuukauden pituisissa toksisuustutkimuksissa loperamidin ei todettu aiheuttavan muita toksisia vaikutuksia kuin ruumiinpainon ja ruuankulutuksen määrän laskua annoksilla 5 mg/kg/vrk (30 kertaa ihmisen enimmäisannos) ja 40 mg/kg/vrk (240 kertaa ihmisen enimmäisannos). Näissä tutkimuksissa pienin annos, jolla haitallisia vaikutuksia ei esiintynyt (No Observed Effect Level, NOEL) oli koirilla 1,25 mg/kg/vrk (8 kertaa ihmisen enimmäisannos) ja rotilla 10 mg/kg/vrk (60 kertaa ihmisen enimmäisannos). In vivo- ja in vitro -tutkimuksissa on osoitettu, että loperamidi ei ole genotoksinen. Karsinogeenisyydestä ei ole saatu näyttöä. Hedelmällisyystutkimuksissa hyvin suuret annokset loperamidia (40 mg/kg/vrk – 240 kertaa ihmisen enimmäisannos) heikensivät rotilla emoon kohdistuvien toksisten vaikutusten kautta lisääntymiskykyä ja sikiön eloonjäämiskykyä. Pienillä annoksilla ei ollut vaikutusta emon tai sikiön terveyteen eikä peri- ja postnataaliseen kehitykseen. Prekliinisiä vaikutuksia havaittiin ainoastaan altistuksella, jonka voidaan katsoa ylittävän ihmisen suurimman altistuksen siinä määrin, että sen merkitys kliinisessä käytössä on vähäinen. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT
6.1 Apuaineet
Liivate Mannitoli Aspartaami Natriumvetykarbonaatti Minttuaromi 6.2 Yhteensopimattomuudet
6.3 Kestoaika
6.4 Säilytys
Säilytä alkuperäispakkauksessa. Herkkä kosteudelle. Pakkaustyyppi ja pakkauskoot
2, 4, 6, 12, 18 ja 24 tablettia. Paperi/PET/alumiini/PVC/polyamidi -läpipainopakkaus (taivutetaan ja avataan repäisemällä). Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. Erityiset varotoimet hävittämiselle ja muut käsittelyohjeet
7. MYYNTILUVAN HALTIJA
McNeil, a division of Janssen-Cilag Oy Vaisalantie 2 02130 Espoo 8. MYYNTILUVAN NUMERO
9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ
10. TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ

Source: http://www.imodium.fi/sites/dev-imodium-fi.jnj.com/files/pdf/Imodium_2_mg_suussa_hajoava_tabl_SPC.pdf